Kiire... Mikä ihana tekosyy
27.10.2020
Ai että –tänään tartun aiheeseen joka koskettaa meitä kaikkia jossain kohtaan elämässä.
Ei tänään ehdi salille, kun on niin paljon kaikkea muuta..vettäkin sataa.
Kuinka paljon helpompaa onkaan jäädä punkkaan makaamaan, kun vääntäytyä väkisin johonkin liikunta -laitokseen, saatikka yksin lähteä vaikka kävelylle –yök!
Uskokaa tai älkää myös aktiiviselle liikkujalle ja positiivarille tulee kausia, jolloin ei vain yksinkertaisesti huvita tehdä yhtään mitään. Silloin tulee keksittyä milloin mitäkin selityksiä omalle liikkumattomuudelleen. Kiire selityksenä on niistä varmasti kaikista yleisin. Kun alkaa miettiä mitä kaikkea se kiire pitää sisällään, niin loppujen lopuksi niihin kaikkiin löytyy yksi yhteinen tekijä: suunnittelu/ aikataulutus. Olisin voinut kirjoittaa tuohon kohtaan myös laiskuus, mutta jätetään se tuonnemmaksi 😉
Monesti esimerkiksi saliohjelmia tehtäessä mietitään asiakkaan tavoite ja miten niihin päästään. Tehdään tiukka aikataulutus minkälaisessa ajassa painon pitää pudota ja kunnon kehittyä. Alku lähtee hienosti liikkeelle ja vedetään ns. täysillä. Lehdet ja some pullottavat mainoksia, missä Virpi on pudottanut painoa 10 KG yhdessä kuukaudessa—WHAT? Hetken kuluttua yököttää jo pelkkä ajatuskin siitä, että pitäisi mennä nostelemaan painoja salille hymy huulilla. Lihakset ovat kipeät ja mieli ärtynyt. Painokaan ei putoa siinä tahdissa kuin piti! Kiire alkaa ottamaan niskalenkin ja se kaikki hieno ajatus elämänmuutoksesta kuivuu kasaan hyvin nopeasti.
OLKAA IHMISET ARMOLLISIA ITSELLENNE JA MUISTAKAA, ETTÄ PÄIVÄSSÄ EI TOSIAANKAAN SITÄ ROOMAAKAAN RAKENNETTU.
Saliohjelmissa täytyisi myös tehdä ns. ohjelma viikoille, kun kaikki aikataulutus menee päin puuta ja peppua ja mikään ei huvita. Itsestäni olen huomannut, että salikassi pitää noina kiireisinä viikkoina olla AINA valmiina pakattuna ja mielellään jossain kohtaa eteistä missä siihen melkein kompastuu. Mielessä on hyvä ajatella, että kun menen tänään salille, niin teen vain kivoja juttuja mistä tulee hyvälle mielelle. Itselläni ne monesti ovat jotain liikkuvuusharjoitteita ja vaikkapa pyöräilyä. Noina päivinä jätän suosiolla väliin kaiken raskaan voimaharjoittelun. Monesti on vielä käynyt niin, että salilla törmää muutamaan mukavaan tuttuun ja sitten innostuukin olemaan vielä hetki pidempään kuin piti. Mitenkä siihen sitten se aika kuitenkin löytyi? Sanokaapas se..
Kroppa itsessään on niin hieno laitos, että joskus sitä on hyvä kuunnella. Mieli kun monesti on yhteydessä kaikkeen tekemiseen! Ei pidä ajaa itseään siihen tilaan, että hyvin alkaneen motivaation antaa kuivua kasaan kiireen takia. Tai mitä sitten ikinä keksiikään syyksi. Se on totta, että jos on asettanut itselleen tavoitteeksi pudottaa painoa tietyn ajan sisällä ja ” kiireen” tultua mukaan, niin aikataulu menee varmasti uusiksi..mutta entä sitten? Mikä ihme ajaa meitä ihmisiä sellaiseen ajatteluun, että no niin ei tää mennyt nyt lainkaan niin kuin olin suunnitellut ja pelattu tää peli sitten!
Ihmisiltä, jotka ovat joutuneet saattohoitoon ovat ilmaisseet, että se mitä he kaikkein eniten katuvat elämässään on: kiire. Miksi en nauttinut enemmän elämästä ja viettänyt enemmän aikaa niiden asioiden parissa, mistä sain mielihyvää. Pidetään tämä asia mielessä kaiken kiireen keskellä ja tietysti myös se, että kroppamme kiittää, kun pidämme siitäkin huolen—myöskin kaiken kiireen keskellä.
Hyvää viikkoa liikkujat 😊
